Heini Tolan näyttämösovitus Juhani Peltosen romaanista Salomo ja Ursula (1967) suhtautuu vakavasti Peltosen teoksen teemoihin ja osoittaa arvostusta kirjailijan leikittelevälle runokielelle, mutta omaa näyttämöllistä olemustaan esitys ei täysin löydä. Toteutus tasapainoilee taitavasti ajassa. Peltosen tekstistä ei nosteta esille turhan vahvoja viittauksia 1960-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan, eikä esitystä kytketä suoraan tämä päivän todellisuuteen.
Lauri Meri, HS 11.2.2012
Teemu Aromaa ja Elina Hietala tulkitsevat herkästi Peltosen absurdin, mutta samalla totuudellisen kohtalon; Salomosta ja Ursulasta tulee sekä oman itsepäisen boheemiutensa että kalsean kaupungin uhreja.
Soila Lehtonen, Aamulehti 9.2.2012
Den teaterform Heini Tola utformat under en följd av år har mången gång hänfört publiken genom dess fokus på ett vackert scenspråk och ett poetiskt uttryck på en allt som oftast bar estrad. – – Den intellektuella 1960-talsrebellen Salomo spelas av Teemu Aromaa, en fin skådespelare som lakoniskt vankar runt på scenen med en cigg i mungipan.
Linnea Stara, Hbl 9.2.2012
Pienet nyanssit ja hauskat sanaleikit synnyttävät mukavaa rentoutta enteelliseen tarinaan. Lopun dramaattisuus on lähes sydämen pysäyttävä. Loppukuvassa hiljalleen näyttelijöiden käsistä valuva hiekka pakottaa miettimään elämän lyhyyttä ja maailman mielettömyyttä. Avoimien Ovien köyhät rakastavaiset on sykähdyttävä katselukokemus.
Martti Mäkelä, Skenet 16.2.2012
För dramatiseringen och regin av Salomo ja Ursula står teaterchefen Heini Tola. Resultatet är en stiliserad scenballad för sex skådespelare där Peltonens egen, särpräglade berättarstämma tydligt träder fram i den fortlöpande berättelse som ramar in de dramatiserade scenerna. Teemu Aromaa och Elina Hietala motsvarar kanske inte riktigt den bild vi som läsare gjort av Salomo och Ursula. De här karaktärerna är inte helt oskrivna blad men det ger samtidigt deras bräckliga kärlek nya schatteringar, en inre spänning som skapar oro i det lyriskt sköra medan de fyra övriga skådespelarna lotsar oss vidare i en berättelse som rymmer både galghumor, varm komik och bottenlös tragik. Vid sidan av den delade berättarrollen gestaltar de hela det förbiflimrande samhällets persongalleri av bl.a. ilskna hyreskärringar, mesiga präster, tvivelaktiga bostadsförmedlare och trumpna servitriser.
Christel Pettersson, YLE 23.2.2012
Tola on ohjannut joukkonsa hyvin täsmälliseen yhteisilmaisuun. Vuorosanat kohtaavat toisensa samoin kuin eleet ja ilmeet. Silti esityksessä on sangen rento tunnelma, mitä tukevat myös näyttelijöiden arkiset asut. Elina Hietala Ursulana on luonteva nuori nainen, joka esittää vahvan rakkautensa uskottavasti. Tällaisiahan naiset usein ovat suhteissaan, miestään tukevia ja ymmärtäviä. Miehen osa on puolestaan tempoilla ja sitä Teemu Aromaa Salomona tekee, mutta hallitusti, ei liioitellen. Hietalan ja Aromaan yhteispeli toimii loistavasti.
Anja Salminen, Demokraatti 6.3.2012
Juhani Peltosen teksti soi kauniisti ja saa melkein uskomaan näin kaikkivoipaan ja kaiken kestävään rakkauteen. Että kaksi ihmistä voisi oikeasti tavata sateisena iltana, päättää rakastaa ja jättää kaiken muun Herran haltuun.
Marja Kuparinen, Kirkko & kaupunki 14.3.2012