| ohjaus | Heini Tola (ja dramaturgia) |
| rooleissa | Teemu Aromaa, Elina Hietala, Jukka Pitkänen, Petriikka Pohjanheimo, Elina Reinikka, Jani Hendriksson |
| ensi-ilta | 7.2.2012 |
| esitykset ajalla | 4.2.–27.4.2012 |
Salomo ja Ursula – kertomus kodittomasta rakkaudesta
Salomo, jonka pääasiallinen työ on soittaa Tšaikovskin pianokonserttoa ja tehdä muistiinpanoja, tapaa sateisena päivänä puistossa kodittoman ja työttömän Ursulan. Salomolla on heistä valokuva, mutta kumpikaan ei muista, missä tai milloin se on otettu. Salomo ja Ursula rakastuvat ja päättävät mennä jo samana yönä naimisiin. Nuori pari häädetään Salomon ikkunattomasta ullakkokamarista maksamattomien vuokrien takia. Ensimmäinen yhteinen asunto löytyy kirkon tuonpuoleisesta sivulaivasta, toinen konserttisalin penkkirivien väliseltä keskikäytävältä, kolmas ratapihalta, vaihteistaan erkanevien kiskojen välistä ja viimeinen kattotasanteelta, jonne Valtio lähettää viestinsä: Lähtekää täältä!
Juhani Peltosen (1941–1998) esikoisromaaniin perustuva näytelmä Salomo ja Ursula on rakkaustarina, traaginen ja hellänhuvittava. Siinä liikutaan maailmassa, jossa todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat ja jossa oivaltavan huumorin kautta otetaan tiukasti kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin ja aikamme kansantautiin, välinpitämättömyyteen. Kirjailijan kielellinen kekseliäisyys riemastuttaa ja hykerryttää, huomiointikyky ihmisestä ja ympäröivästä maailmasta itkettää ja naurattaa – molempia yhtä aikaa ja kaiken aikaa.
He rakastivat toisiaan hyvin paljon; olosuhteet tekivät heille vastarintaa; joka tapauksessa he keksivät toisilleen päivittäin lempinimiä.
Juhani Peltoselle myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto 1973 ja Pro Finlandia -mitali 1989.
teksti Juhani Peltonen
dramaturgia ja ohjaus Heini Tola
lavastus ja puvut Veera-Maija Murtola
valo- ja äänisuunnittelu Antti Kujala
ohjaajan assistentti Jani Hendriksson
rooleissa Teemu Aromaa, Elina Hietala, Jukka Pitkänen, Petriikka Pohjanheimo, Elina Reinikka, Jani Hendriksson
Esityksen kesto n. 2 h 20 min. Esityksessä on väliaika.
Näytelmä tutuksi – työryhmä esittelee teosta 11.2, 17.3. ja 21.4. tuntia ennen esitystä
Tekijät tutuiksi – yleisökeskustelua työryhmän johdolla 6.3. ja 12.4. esityksen jälkeen
Kritiikit
Heini Tolan näyttämösovitus Juhani Peltosen romaanista Salomo ja Ursula (1967) suhtautuu vakavasti Peltosen teoksen teemoihin ja osoittaa arvostusta kirjailijan leikittelevälle runokielelle, mutta omaa näyttämöllistä olemustaan esitys ei täysin löydä. Toteutus tasapainoilee taitavasti ajassa. Peltosen tekstistä ei nosteta esille turhan vahvoja viittauksia 1960-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan, eikä esitystä kytketä suoraan tämä päivän todellisuuteen.
Lauri Meri, HS 11.2.2012
Teemu Aromaa ja Elina Hietala tulkitsevat herkästi Peltosen absurdin, mutta samalla totuudellisen kohtalon; Salomosta ja Ursulasta tulee sekä oman itsepäisen boheemiutensa että kalsean kaupungin uhreja.
Soila Lehtonen, Aamulehti 9.2.2012
Den teaterform Heini Tola utformat under en följd av år har mången gång hänfört publiken genom dess fokus på ett vackert scenspråk och ett poetiskt uttryck på en allt som oftast bar estrad. – – Den intellektuella 1960-talsrebellen Salomo spelas av Teemu Aromaa, en fin skådespelare som lakoniskt vankar runt på scenen med en cigg i mungipan.
Linnea Stara, Hbl 9.2.2012
Pienet nyanssit ja hauskat sanaleikit synnyttävät mukavaa rentoutta enteelliseen tarinaan. Lopun dramaattisuus on lähes sydämen pysäyttävä. Loppukuvassa hiljalleen näyttelijöiden käsistä valuva hiekka pakottaa miettimään elämän lyhyyttä ja maailman mielettömyyttä. Avoimien Ovien köyhät rakastavaiset on sykähdyttävä katselukokemus.
Martti Mäkelä, Skenet 16.2.2012
För dramatiseringen och regin av Salomo ja Ursula står teaterchefen Heini Tola. Resultatet är en stiliserad scenballad för sex skådespelare där Peltonens egen, särpräglade berättarstämma tydligt träder fram i den fortlöpande berättelse som ramar in de dramatiserade scenerna. Teemu Aromaa och Elina Hietala motsvarar kanske inte riktigt den bild vi som läsare gjort av Salomo och Ursula. De här karaktärerna är inte helt oskrivna blad men det ger samtidigt deras bräckliga kärlek nya schatteringar, en inre spänning som skapar oro i det lyriskt sköra medan de fyra övriga skådespelarna lotsar oss vidare i en berättelse som rymmer både galghumor, varm komik och bottenlös tragik. Vid sidan av den delade berättarrollen gestaltar de hela det förbiflimrande samhällets persongalleri av bl.a. ilskna hyreskärringar, mesiga präster, tvivelaktiga bostadsförmedlare och trumpna servitriser.
Christel Pettersson, YLE 23.2.2012
Tola on ohjannut joukkonsa hyvin täsmälliseen yhteisilmaisuun. Vuorosanat kohtaavat toisensa samoin kuin eleet ja ilmeet. Silti esityksessä on sangen rento tunnelma, mitä tukevat myös näyttelijöiden arkiset asut. Elina Hietala Ursulana on luonteva nuori nainen, joka esittää vahvan rakkautensa uskottavasti. Tällaisiahan naiset usein ovat suhteissaan, miestään tukevia ja ymmärtäviä. Miehen osa on puolestaan tempoilla ja sitä Teemu Aromaa Salomona tekee, mutta hallitusti, ei liioitellen. Hietalan ja Aromaan yhteispeli toimii loistavasti.
Anja Salminen, Demokraatti 6.3.2012
Juhani Peltosen teksti soi kauniisti ja saa melkein uskomaan näin kaikkivoipaan ja kaiken kestävään rakkauteen. Että kaksi ihmistä voisi oikeasti tavata sateisena iltana, päättää rakastaa ja jättää kaiken muun Herran haltuun.
Marja Kuparinen, Kirkko & kaupunki 14.3.2012
