Huojuva talo


ohjaus Heini Tola
rooleissa Ella Pyhältö, Jukka Pitkänen, Paavo Kerosuo, Petriikka Pohjanheimo, Hanna Seppä, Miika Laakso (Teak)
ensi-ilta 12.2.2013
esitykset ajalla 11.2.–8.5.2013, Tampereen Teatterikesä 8.8.–9.8.2013

Huojuva talo on kertomus vääristä valinnoista, väkivallasta, alistamisen ja alistumisen kalvavista noidankehistä, joista irtautuminen vaatii äärimmäisiä tekoja. Perheväkivalta, joka vähitellen kohdistuu myös lapseen, on yhtä kipeän ajankohtainen tämän päivän Suomessa kuin aikana, jolloin Maria Jotuni kirjoitti klassikoksi muodostuneen romaaninsa.

Huojuva talo ei moralisoi, ei sääli, ei asetu kenenkään puolelle, ei ketään vastaan. Huojuva talo soi, se laulaa, se tanssii. Se repii, raastaa ja rakastaa.

Elämällä rytmi, aaltoliike. Joka päivä mielen nousu, mielen lasku. Se kertautuu: aallon pohja, aallon harja. Koska vielä eletään, ei hätää ole. Aallon pohja, aallon harja. Mielen lasku, mielen nousu.

teksti Maria Jotuni
dramaturgia ja ohjaus Heini Tola
skenografia Veera-Maija Murtola
musiikki Suvi Isotalo
koreografia Marjo Kuusela
valosuunnittelu Antti Kujala

rooleissa Ella Pyhältö, Jukka Pitkänen, Paavo Kerosuo, Petriikka Pohjanheimo, Hanna Seppä, Miika Laakso (Teak)

Esityksen kesto n. 2,5 h. Esityksessä on väliaika.

Näytelmä tutuksi – työryhmä esittelee teosta 23.2 ja 16.3. tuntia ennen esitystä
Tekijät tutuksi – yleisökeskustelua työryhmän johdolla 26.2, 13.3. ja 10.4. esityksen jälkeen

Huojuva talo on Teatteri Avoimien Ovien 15-vuotisjuhlanäytelmä. Esitys avaa Erottajan näyttämön.

 

Kritiikit

Sovittaja ja ohjaaja Heini Tola kytkee aikakausia hienovireisesti yhteen luonnostelemalla henkilöhahmoille aatehistoriallisen taustan ja ympäröimällä nämä sitten nykyaikaisella musiikilla. – – Kokonaisuuden kannalta tehokkainta on lopulta se johdonmukaisuus, jolla Ella Pyhältö esittää keskeisen Lean roolinsa. Tarinassa seurataan Lean kurjaa elämää varhaislapsuudesta varhaiseen leskeyteen asti, mutta Pyhältö ottaa paikkansa näyttämöllä kuin antiikin traaginen sankaritar.
Lauri Meri, HS 14.2.2013

 

Spelet är rytmiskt och perfekt tajmat i Heini Tolas regi. – – Föreställningen ger prov på ett utmärkt ensemblearbete. Ella Pyhältö gör en finfin rolltolkning, hennes Lea är stark och svag på samma gång. Med sin olyckliga blick når hon djupt under huden. Jukka Pitkänen gör en riktig praktdjävel av Eero. Man blir förbannad på honom på samma sätt som när man läser Jotunis detaljerade beskrivningar av Eeros sadistiska fasoner.
Isabella Rothberg, Hbl 14.2.2013

 

Ella Pyhältö on hillityssä levollisuudessaan pelottava: perheväkivalta kiihtyy fatalistisen Lean kieltäytyessä hylkäämästä uskoaan avioliiton pyhyyteen. Jukka Pitkäsen Eero taas pelottaa hillitsemättömällä julmuudellaan. – – Teatterissakin suositun teoksen kylmän tarkka dialogi käy yhä luihin ja ytimiin: Jotuni on ylivertainen avioliiton patologi.
Soila Lehtonen, Aamulehti 14.2.2013

 

Näytelmän dramatisoinut ja ohjannut Heini Tola on tiivistänyt taitavasti Jotunin kieltä. Puhe kuulostaa hauskasti vanhahtavalta, mutta sisältö on tätä päivää. Tutut pakkomielteet saavat ihmiset kärsimään liitoissaan.
Tuija Halmekoski, Iiris 13.2.2013

 

Maria Jotunin postuumisti vuonna 1963 ilmestynyt romaani Huojuva talo on vahva tarina vallankäytöstä ja vaikenemisen taidosta. Heini Tolan dramatisoimana ja ohjaamana se ei ole vain perheväkivallan kuvaus. Näyttämöllä taustoitetaan myös Lean ja Eeron lapsuutta sekä pannaan katsoja miettimään, miksi Eero lyö ja Lea alistuu. Tuloksena on ajaton draama, jonka totuusarvo on helppo tunnistaa. – – Jukka Pitkänen on Eerona vaikuttava ja vahva. Hänessä on velmua viettelijää, hiipivää petoa ja vähitellen yhä enemmän elämänsä hallinnan menettävää heikkoa miestä. Väkivalta alkaa tässäkin perheessä pienestä, mutta kasvaa koko ajan.
Marja Kuparinen, Kirkko & kaupunki 18.2.2013

 

Heini Tolan ohjaama Huojuva talo on vahva kannanotto lähisuhdeväkivaltaan ja viiltävä muistutus siitä, että hyvä sydän on tyhmä sydän. Pelkistetyllä näyttämöllä tarina hengittää hienosti ja pitää katsojan otteessaan. Teatterihelmi.
Ulla Janhonen, Anna 21.2.2013

 

Avoimien Ovien Jotuni-tulkinta pistää katsojan lujille – ja ajattelemaan. – – Ella Pyhällön ja Jukka Pitkäsen näytteleminen on tavattoman paneutunutta, syvältä luotaavaa ja perheväkivallan lainalaisuuksia analysoivaa. – – Heini Tolan ohjaama esitys on väkevää teatteria. Hän on innoittanut näyttelijät parhaimmilleen niin ilmaisun kuin äänen voimassa.
Anja Salminen, Demokraatti 25.2.2013

 

1930-luvun perhehelvetti osuu myös nykypäivään. Nytkin perhetragedioita piilotellaan loppuun saakka, kunnes räjähtää. Tolan käsiala on tunnistettavaa. Hän on minimalisti eikä innostu turhasta rönsyilystä tai koristelusta. – – Lean sisko (Hanna Seppä) sekä Markun kanssa heilastelevat piiat (joita kumpaakin esittää mainiosti Petriikka Pohjanheimo) tuovat esitykseen dynamiikkaa. Sepän ja Pohjanheimon luomat hahmot ovat vaikuttavia. Muutamin vedoin ja äänenpainoin he saavat vangittua hahmoistaan olennaisimman – – Marjo Kuusela on suunnitellut näyttelijöiden liikkumiseen koreografiat. Tansseihin ja tehokkaisiin eleisiin kiteytyvien luonteiden myötä esiintyjät irtautuvat naturasta. – – Suvi Isotalon musiikki kannattelee esitystä kuitenkin hienosti ja onkin sen innovatiivisin elementti, jossa nykyaika ja mennyt todella kohtaavat. Sävellyksissä yhdistyvät nykyaikainen sävelkieli, Jotunin teksti sekä kansanlaulumaiset piirteet. Äänenkäyttö on Avoimien Ovien näyttelijöillä jälleen hienoa ja laulut soivat upeasti, etenkin lopun sitruunapuista kertova laulu.
Maria Säkö, Skenet 28.2.2013