Open Road Show’n ohjaaja Hanna Kirjavainen selviytyy leikkimällä näyttämölle.
Maailma, jossa elämme on monella tapaa järkyttävän kauhea. Ihmiskunnan globaalit ongelmat kuten ilmastonmuutos, kansanvaellukset, pandemiat, sodat, terrorismi ja fundamentalististen ääriliikkeiden arvaamattomuus räväyttää silmillemme ruumiita, kärsimystä ja muita kauheuksia 24/7/365. Pysyäkseen terveenä, ihminen ei pysty tunnetasolla reagoimaan ympäristöönsä. Mielen eheytemme hallintakeinoja on monia, turruttaminen, kieltäminen, kapina ja vastaan tappeleminen. Joku pakenee joogaleirille, toinen mielenosoitukseen, kun joku taas vetäytyy erakoksi omavaraistalouteen Valtimolle.
Minun selviytymiskeinoni nykymaailmassa on leikkiminen. Lisäksi kuulun siihen etuoikeutettujen joukkoon, joka saa tehdä sitä päivätyökseen teatterissa. Ihmiset leikkivät ruokkiakseen mielikuvitusta itsessään ja muissa. Tämä puolestaan auttaa meitä kasvamaan, oppimaan ja vaikuttamaan ympäröivään maailmaan. Omat lapsuuteni nukkeleikit harjoittivat minua äitiyteen. Äidit taas harjoittavat kurkistusleikillään vauvojaan vuorovaikutukseen. Leikkiminen on myös hyvin lähellä rituaalia silloin, kun harjoitellaan tulevaisuuden tehtävien hallintaa. Tai ajatelkaamme vaikka inuiittilapsia, jotka leikkien harjoittelevat jääkarhun metsästysrituaalia. Leikkimällä harjoitellaan ottamaan vastaan sen sosiokulttuurinen tehtävä, jota uusi maailma heiltä aikuisena vaatii.
Open Road Show on eräänlainen initiaatioriitti/-leikki ja sen läpi leikkivällä näyttelijällä on esileikkijän tehtävä. Vaikka Open Road Show’n maailma on dystopia lähitulevaisuudesta, jossa demokraattinen järjestelmämme on murentunut ja aavikoitunut maa on täynnä sisällissodan joukkohautoja, esityksen tarkoitus on leikkiä katsojan puolesta tässä maailmassa hänen mahdollisuutensa selviytyä ihmisenä.
Toisin kuin todellisuus leikin todellisuus tapahtuu aina sellaisella mielikuvituksellisella tasolla, jolla kykenee säätelemään, kuinka syvälle leikin maailmaan eläytyy. Leikin maailmassa kun ei tarvitse aina ottaa niin tosissaan. Siksi leikkiin mahtuu mukaan paljon myös virheitä, epätäydellisyyttä ja huumoria. Leikkivä ihminen on hauska, spontaani, huoleton ja vuorovaikutteinen, oli maailma ympärillä kuinka käsittämätön kauhea tahansa.
Vaikka joku voisi parjata leikkijää vastuuttomaksi, leikkijän tehtävä on yhteiskunnallisesti hyvin tärkeä. Leikki tuottaa leikkijälleen, mutta myös leikin seuraajalle aina uutta tietoa siitä, miten luovia uudessa maailmassa. “Play is the highest form of research”, kuten ydinfyysikko Albert Einstein ilmaisi.
Kuva: Mitro Härkönen
