Hanna Kirjavainen
teatterinjohtaja, La Strada -esityksen ohjaaja
Kun tuo näyttämölle elokuvaa, joka sattuu vielä olemaan klassikko, täytyy varoa monia karikkoja. Näyttämöversion kun täytyy synnyttää katsojassa vähintäänkin yhtä voimakas taidekokemus kuin alkuperäisteos. Mieluummin tietysti elämys, joka päihittää omalakisuudellaan alkuperäisteoksen.
Tärkeintä on luoda näyttämöversion tapahtumille oma uniikki olosuhde. Samalla tulee vastanneeksi kysymykseen, miten se resonoi ajassamme. Toisin kuin Fellinin versiossa meidän La Stradassa eletään lähitulevaisuuden Euroopassa määrittelemättömässä ajassa, jossa kansakunnat ovat liikkeessä. Heimot, yhdyskunnat, suvut, klaanit ovat hajonneet ja kulttuurilliset kokonaisuudet sijoittuvat maantieteellisesti uudelleen.
Toinen tärkeä asia on tarkastella tarinaa. Vaikka La Strada on klassinen kolmiodraama, jokaisen tarinan takana häämöttää myös jokin myytti. Jungilaisen teorian mukaan myytit kuvaavat psyyken rakenteita, joilla on tietoisuudestamme riippumaton energia. Myytin oivaltaminen minkä tahansa tarinan taustavaikuttajaksi tuo teoksen subjektiivisesta tietoisuudesta ihmiskunnan yhteiseksi ja kollektiiviseksi omaisuudeksi.
Fellini itse kertoo elämänkerrassaan, että La Stradan rakkaustarinan taustalla on klassinen Kaunotar ja Hirviö-myytti. Toisin kuin Fellinillä, La Stradan näyttämöversion takana myytti on Ritari Siniparta. Siinä ylhäinen mies tekee testin nuorelle vaimolleen. Hän kieltää vaimoaan etsimästä linnasta ovea, johon yksi avainnipun avain sopii. Uteliaisuus voittaa ja vaimo löytää kellarista lukitun huoneen, joka on täynnä ritarin aikaisempien vaimojen ruumiita.
Ritari on myyttinen arkkityyppi nk. ”saalistaja”. Se symboloi meissä kaikissa asuvaa psyyken voimaa. Se on itsetuntoamme mitätöivä voima, joka keskeyttää kaikkein merkittävimmät ideat ja suunnitelmat. Kun se on saanut sielussamme työnsä loppuun, se jättää jälkeensä loppuun ajetun, turtuneen ihmisen, joka tuntee itsensä liian heikoksi jatkaakseen elämäänsä. La Stradan rakkaustarina tapahtuu tämän voiman vaikutuspiirissä ja sen henkilöt ovat sen ilmentymiä. Zampanon ja Gelsominan suhde voidaan nähdä kahden alitajunnassa kamppailevan psyykkisen mahdin mittelönä.
Zampano ostaa Gelsominan tämän äidiltä tilanteessa, jossa Gelsominan sisko Rosa on kuollut Zampanon apurina; Zampanolla on siis jo ensi hetkellä ”luurankoja kaapissa”. Siniparran kuten Zampanonkin tarinan voidaan ajatella kertovan vapauden riistäjästä, uhkaavasta matkakumppanista ja sisäisestä saalistajasta, joka elää meidän kaikkien psyykessä valoamme syöden. Meissä kaikissa on kaksi voimaa: lapsen sinnikkyys, oivalluskyky, intuitio, leikki, terävät aistit ja kaukonäköisyys kuten Gelsominalla sekä toisaalta kaiken edellisen tappaja, saalistaja ja katkeroitunut murhaaja kuten Zampano.
Fellinin elokuvassa Gelsomina soittaa trumpettia, näyttämöversiossamme taas Rosalta perittyä huilua. Sillä soitettu tunnusmelodia on allegoria Ritari Siniparran avainnipun kielletylle avaimelle. Zampano kieltää Gelsominaa soittamasta huilua. Miksi? Ehkä musiikilla pääsee Zampanon alitajuntaan, ehkä painajaiskauhujen varastoon, jonne Zampano on vuosikymmenet piilottanut tunteensa, pettymyksensä, rikoksensa, vaimennetun omatuntonsa äänen, mutta myös kaiken kauniin kuten sisäisen leikkivän lapsensa.
Miksi tunnistamme Gelsominan ja Zampanon kaltaisen suhteen? Siksi että se on ankkuroitu yhteisesti jaettuun ymmärrykseemme. Parisuhteiden rakentamisesta tiedämme, että vastakkaiset psyyken voimat etsivät alati toisiaan integroituakseen ja täydentyäkseen. Niin myös Gelsomina olisi Zampanolle mahdollisuus astua valoon. Hän etsii Zampanon muurista säröä, johon hengittää uskon, toivon ja rakkauden naiivit elementit.
Mutta Zampano on muurannut itsensä nurkkaan, eikä osaa kuin jatkaa, kunnes on muurannut viimeisenkin särön muuristaan ja samalla itsensä pimeyteen kaikkien hiljentämiensä ”ruumiiden” kanssa.
Näillä keinoilla muun muassa näyttämöllämme nähdään – ei toisinto klassikko elokuvasta – vaan omalakinen, itsenäinen näyttämötaideteos, jonka juuret ovat kuitenkin yhteisessä maaperässä; ihmiskunnan jaetussa tietoisuudessa.
