| ohjaus | Heini Tola (ja dramaturgia) |
| rooleissa | Paavo Kerosuo, Petriikka Pohjanheimo, Ella Pyhältö, Timo Ruuskanen, Outi Vuoriranta/Elina Hietala |
| ensi-ilta | 14.9.2010 |
| esitykset ajalla | 13.9.–9.12.2010, lisäesitykset 13.1.–2.4.2011, kiertueella Suomessa 24.2.–9.4.2011 |
Canthia – Minna Canthin novelleja näyttämöllä
Lain mukaan, Ompelija ja Kodista pois pohjautuvat Minna Canthin (1844–1897) samannimisiin novelleihin ja ne nähdään nyt ensimmäistä kertaa näyttämöllä Canthia-esityksessä. Jokainen pienoisnäytelmä on oma itsenäinen teoksensa, mutta niitä yhdistää se, että keskiössä on nainen, joka on elämässään ratkaisevan käänteen edessä. Maria, Martha ja Fanny päätyvät erilaisiin valintoihin. Yksi mukautuu, toinen tuhoutuu ja kolmas vapautuu.
Minna Canth on tunnettu naisen alisteisen aseman ja yhteiskunnallisten epäkohtien voimakkaana kuvaajana. Nämä teemat ovat vahvasti esillä nytkin, mutta Canthia tuo esiin toisenlaisen Minnan – herkän, hauraan ja humoristisen. Minna Canthin novellien henkilöhahmot elävät tänä päivänä yhtä tunnistettavina kuin sata vuotta sitten: ponnistelevat toimeentulonsa eteen, rakastavat, pettyvät, protestoivat ja unelmoivat! Canthia peilaa raikkaasti ja rohkeasti Minnaa monelta Canthilta.
Lain mukaan
Maria elää sopusointuista perhe-elämää. Työttömyyden kohdatessa
on perheelle ansaittava rahaa keinolla millä hyvänsä.
Ompelija
Marthan saapuessa ompelemaan kihlajaisleninkiä Römerin perheen
tyttärelle paljastuu, että sulhanen on Marthalle tuttu.
Kodista pois
Fannyn on vaikea hyväksyä vanhempiensa maailmankuvaa, jossa
naisen itsenäiselle ajattelulle ja ratkaisuille ei anneta arvoa.
teksti Minna Canth – Heini Tola
dramaturgia ja ohjaus Heini Tola
lavastus Veera-Maija Murtola
pukusuunnittelu Anne Svensk-Seväkivi
valo- ja äänisuunnittelu Antti Kujala
sävellys Suvi Isotalo
rooleissa Paavo Kerosuo, Petriikka Pohjanheimo, Ella Pyhältö, Timo Ruuskanen, Outi Vuoriranta/Elina HietalaEsityksen kesto n. 2 h. Esityksessä on väliaika.
Näytelmä tutuksi – työryhmä esittelee teosta 25.9, 16.10, 30.10. ja 19.3. tuntia ennen esitystä
Tekijät tutuiksi – yleisökeskustelua työryhmän johdolla 2.10. ja 12.3. esityksen jälkeen
Kritiikit
Tola on tehnyt kulttuuriteon sovittamalla näyttämölle kolme Canthin novellia, joita ei ole teatterissa aiemmin nähty. Tola on jättänyt dramatisoinnin tietoisesti puolitiehen säilyttäen ajoittaisen kertojanäänen. Ratkaisu toimii yllättävän hyvin, kun kerronta kulkee viestikapulan tavoin näyttelijältä toiselle. Vastaavasti roolihahmot vaihtuvat tilanteen sanelemana saumattomasti kohtauksesta toiseen. Avoimien ovien näyttelijät ovat Tolan ohjauksessa tyhjiä tauluja, jotka taiturimaisesti vaihtavat hahmoa lennosta. Tämä eleiden ja ilmeiden yksinkertainen taikuus on teatterin illuusiota upeimmillaan.
Sami Vainio, Savon Sanomat 26.2.2011
Uskollisuus alkuperäistekstille tuo lavalle vanhahtavaa, herkullista suomea. – – Kieli soi pienessä tilassa parhaimmillaan kuin tarkassa kamarimusiikkiteoksessa.
Maria Säkö, HS 21.9.10
Teatteri Avoimet Ovet har under de senaste tolv åren presenterat åtskilliga porträtt av verkliga och fiktiva kvinnor, men dessa tre av Maria, Martha och Fanny hör till de bästa.
Linnea Stara, Hbl 16.9.10
Heini Tola on dramatisoinnissaan pitänyt pääteeman kirkkaana ja kerronnan vetävänä. Kun Tolalla on vielä ollut käytettävissään Ella Pyhällön, Paavo Kerosuon, Timo Ruuskasen, Outi Vuorirannan ja Petriikka Pohjanheimon kaltainen, monitaitoinen ja täsmälliseen yhteisilmaisuun pystyvä joukko, on ohjaaja voinut solmia rohkeitakin mielleyhtymiä vuosisadan yli. Kun näyttämöä intoudutaan kiertämään jammaillen pilke silmässä, ei esitys irtoa kehyksistään, vaan muistuttaa niin Canthin huumorin silauksesta kuin ikiaikaisista ”piirileikeistä”.
Hilkka Eklund, Teatteri 6/2010
Yksi teatterin ihmeistä on se, ettei kaikkea tarvitse näyttää, kun se jo tapahtuu katsojan päässä. Tätä herkkua on nyt tarjolla Teatteri Avoimien Ovien Canthia-esityksessä. – – Heini Tolan ohjaus on hienon riisuttu. – – Tylsää näyttämörealismia ei ole lainkaan, svengaavaa musiikkia ja liikettä sitäkin enemmän. – – Erinomainen, ajatuksia ja energiaa antava esitys. Hyvän tekstin kohdalla pelkistäminen on voimaa, eikä maailmoiden luomiseen tarvita suurta tekniikkaa.
Marja Kuparinen, Kirkko & kaupunki 29.9.10
Nuorten naisten ajatusten ja sielunelämän kuvaajana Canth on huiman tarkkanäköinen. – – Kuten aina, Heini Tolan tulos on nautittavaa ja ajatuksia antavaa teatteria. – – Avoimien Ovien nuorekas näyttelijäjoukko tekee intohimoista ja täsmällistä teatteria. Lavastus on niukka, mutta esityksen tekevät eloisaksi laulut ja hallittu liikunta.
Anja Salminen, Demari 5.10.10
Asia on totinen, mutta esitys ei. Näyttelijät siirtyvät hetkessä synkästä kepeään, ahdistuksesta höpsöttelyyn. Kaikkiaan hienoa Canth-iltaa sävyttää ilmaisun ja kuljetuksen helppous, iloinen irtonaisuus. Canthia on Avoimissa Ovissa tutuksi tullutta tyhjän tilan teatteria, jossa parilla esineellä ja huonekalulla luodaan paikka ja tilanne toisensa jälkeen.
Tuula Viitaniemi, YLE 28.9.10
Avointen Ovien intiimin pienellä näyttämöllä esitettävä itsenäisten novellien sikermä vaatii näyttelijöiltä monenlaista onnistumista. – – Katsojat näkevät, miten Maria pienellä ja sydäntäsärkevän yksiselitteisellä eleellä luopuu itsekunnioituksestaan ja suostuu siihen, mihin hänen on suostuttava pelastaakseen itsensä ja lapsensa. – – Ompelijan [novellin] tylyys ja Petriikka Pohjanheimon kyky tehdä hahmosta hauras ja järkyttävä nostavat tämän mieleenpainuvimmaksi Canthian esityksistä. – – Canthia on monella tapaa kekseliästä ja huolellista työtä. Veera-Maija Murtolan lavastus ja Anne Svensk-Seväkiven puvustus ja rekvisiitta taipuvat moneksi, ja Suvi Isotalon tekemät laulut tuovat kerrontaan lisää ulottuvuuksia.
Laura Kimari, Skenet 16.9.2010
Hyvään teatteriin ei aina tarvita kalliita lavasteita eikä pompöösejä puitteita. Pienikin voi olla napakkaa ja tehokasta, ja koskettaa katsojaa. Heini Tolan dramatisoimat Minna Canthin novellit tuntuvat niin kieleltään kuin aiheiltaankin yhä moderneilta. Viisi näyttelijää vaihtavat eri roolejaan uskomattoman notkeasti ja laulavatkin vielä hyvin.
Pirjo Houni, Eeva 10/2010
Kritiikit kokonaan:
Savon Sanomat, Sami Vainio 26.2.2011
Helsingin Sanomat, Maria Säkö 21.9.2010
Hufvudstadsbladet, Linnea Stara 16.9.2010
Kirkko & kaupunki, Marja Kuparinen 29.9.2010
Demari, Anja Salminen 5.10.2010
YLE Kulttuuri, Tuula Viitaniemi 28.9.2010
Skenet, Laura Kimari 16.9.2010
