| ohjaus | Heini Tola |
| rooleissa | Nora Raikamo, Hanna Seppä, Kate Viljamaa |
| ensi-ilta | 7.2.2017 |
| esitykset ajalla | 6.2.–27.4.2017 |
| hinnat | alk. 24–47 / 22–45 / 14–37 €, show & dinner 86 € |
Keskellä ruuhkaa juoksee nainen – komedia nykyajassa
Nykyaikana me olemme tilanteessa, jossa kaikki on mahdollista ja luvallista, mutta kaikki on silti mahdotonta. Tässä pisteessä näytelmän henkilöt elävät.
Konsultti Dora on houkutellut kaksi nelikymppistä naista, Kikan ja Niinan, esimerkkitapauksiksi ikäseminaariin. Naiset antavat kaikkensa onnistuakseen absurdissa tilanteessa, kun toinen kuvitteli tulevansa kuntoutukseen ja toinen työhaastatteluun. Somen koulimat terapiasukupolven edustajat avaavat yksityisyytensä auliisti. Pitää olla valmiina mahdollisuuksien kutsuessa, sillä minä hetkenä hyvänsä saattaa lykästää, päästä tähdeksi, ehkä onnelliseksi tai jos edes töihin. Doralla on kova homma pitää seminaari kasassa, sillä jos Kikkaa repivät sisäiset ristiriidat, tempovat Niinaa pitkin poikin konkreettiset haasteet, vaikka hän on aivan tavallinen tilintarkastaja ja äiti. Umpikuja saattaakin olla se mitä lopulta tarvitsemme.
Näytelmän komiikka syntyy ihmisen loputtomasta selviytymisen kyvystä eteen paiskautuvissa haasteissa. Esityksen sydän on myötätunto sitä samaa ihmistä kohtaan, joka päivittäin muuttuvissa olosuhteissa yrittää selvitä nykyajassa.
Kaiken alla on kysymys: mitä onnellisuus on?
ohjaus Heini Tola
teksti Marjo Niemi
ohjaajan assistentti Karoliina Kudjoi
skenografia Veera-Maija Murtola
valo- ja äänisuunnittelu Antti Kujala
Esityksen kesto n. 2 h. Esityksessä on väliaika.
Katso lisää esityskuvia Flickristä.
Kritiikit
Tervetuloa seminaariin. Sen nimi on Keski-ikä – naula arkkuun ja sitä vetää Dora (Hanna Seppä), joka on platinapolkassaan ja meikissään hillitty ja tyylitelty. Kaikki kontrollissa. – – Käsiohjelmassa näytelmän kirjoittanut Marjo Niemi kertoo kirjoittaneensa teoksen kohtalotovereilleen, nelikymppisille naisille ”silppusohjossa”. Naisille, jotka elävät väsymyksen ja jatkuvien vaatimusten tulvassa ja ovat tukevasti astuneet ”keski-ikäpylpyrään”. Olen täsmäyleisöä, juurikin kohderyhmää ja tunnistan tosiseikkoja toinen toisensa perään. – – Näytelmän perusasetelma, keski-ikäseminaari, jota vetää millamagiamainen vähän arvaamaton tyyppi energiakivi kaulassaan, on hauska. Se, että Niina ja Kikka suostuvat jäämään paikalle, kun koekaniiniasetelma paljastuu heille, voisi olla epäuskottavaa – ellei auktoriteetin puute juuri olisi yksi syy heidän alituiseen paniikkiinsa. Auktoriteettivapaa maailma voi tuntua ihanalta siihen asti, kun tajuaa, ettei itse tiedä mihin suuntaisi. Mikä olisikaan silloin ihanampaa, kuin vain totella jonkun ohjeita? Varsinkin, kun saa samalla puhua itsestään.
Sanna Kangasniemi, HS 9.2.2017
Marjo Niemi, som står för texten, och Heini Tola, som regisserat, förefaller utgå från att de lyfter fram ett dilemma som är nytt, att kvinnor i medelåldern ofta känner sig bedövande trötta och stressade och att de har svårt att få hjälp, eller alternativt det som är Kikkas problem, att tillvaron är ensam och ödslig och att don har svårt att hitta sin väg på arbetsmarknaden. Och att de här kvinnornas förväntningar på livet kommit på skam.
Barbro Enckell-Grimm, Hbl 13.2.2017
Teatteri Avoimien Ovien absurdilla komedialla Keskellä ruuhkaa juoksee nainen on viiltävän kaunis nimi ja toimiva lähtötilanne: Olemme mahdollisesti yleisönä keski-ikäseminaarissa, tosin harmaanuupunut tilintarkastaja Niina (Nora Raikamo) luulee tulleensa kuntoutukseen ja spontaani, kymmenet koulutukset hankkinut Kikka (Kate Viljamaa) työhaastatteluun. – – Hahmot ovat valloittavia, ja vauhdikkaassa esityksessä on hienoja kiteytymiä keski-ikäisen naisen elämästä. Ei ole ihme, jos paniikkikohtausta välillä pukkaa, kun elämän lukujärjestyksessä on sarake koirallekin, mutta itselle ei enää riittänyt. Selviytymiskeinona voi piiloutua perheeltä vessaan. Niinan vakava videomonologi vessasta miehelleen on hysteerisen hauska. Esitys osoittaa, kuinka naiset venyvät arjessa lähes käsittämättömiin suorituksiin samalla kun nykymaailma satoine pin-koodeineen painaa päälle. Multitaskingin ohella käsitellään isoja kysymyksiä: Olenko onnellinen, miten valintani eroavat vanhempieni valinnoista ja mahdollisuuksista, onko perheessä tasa-arvoa?
Aino Kukkonen, Teatteri & tanssi + sirkus 2/2017
“Häät?” “Talikko?” Muut auttavat, kun nelikymppinen tilintarkastaja Niina (Nora Raikamo) ei saa sanoja mieleensä. Siellä on tungosta: palavereja, päiväkodissa sairastunut lapsi, omat terveysongelmat, kodin vuotava katto, pyykkivuoristo ja maailman vääryydet – joita vasten omista ongelmista valittaminen hävettää. Niina haaveilee omasta huoneesta. Hän pakenee kotona vessaan, josta huutaa lapsille: älkää tappako toisianne tai karkkipäivä perutaan! Niinan lapsuusystävä Kikka (Kate Viljamaa) opiskelee yhä uusia tutkintoja, puhuu start up -slangia ja on muutenkin valmis heittäytymään kaikkeen uuteen. Kukaan ei silti palkkaa nelikymppistä yksinhuoltajaa. Keskellä ruuhkaa juoksee nainen tarjoaa herkullisisa, tunnistettavia hetkiä ruuhkavuosista.
Pihla Tiihonen, Kirkko & kaupunki 8.2.2017
Kävin viikko sitten teatterissa. Lempiteatterini Avoimet Ovet ei pettänyt. Näytelmä Keskellä ruuhkaa juoksee nainen esittää koomisesti, mutta hellyydellä keski-ikäisen naisen mahdottoman tehtävän: kestää työelämän, äitiyden, parisuhteen ja rapistuvan ulkomuodon paineet.
Salla Nazarenko, Peruste 13.2.2017
Keskellä ruuhkaa juoksee nainen on Marjo Niemen Teatteri Avoimille Oville käsikirjoittama komediallinen esitys aiheesta. Allekirjoittanutta, keski-iän ruuhkassa juoksevaa katsojaa aihe ei naurata ja etukäteen pelottaa, että teoksessa ei päästä päivittelyä pidemmälle. Näyttämön kauhut on kuitenkin komedian keinoin ammuttu sopivalle etäisyydelle, jotta itselleen voi antaa luvan nauraa. – – Uskallan väittää, että Keskellä ruuhkaa juoksee nainen -näytelmän käsittelemät kysymykset muodostavat sukupolvikokemuksen, sillä kuten näytelmässäkin todetaan, ei tällaista ennen ollut. Yhtä olennaista, joskin itsestäänselvää, on huomata, että kyseessä on sukupuolikokemus. Mies ei töissä ollessaan yhtä todennäköisesti pelkää kesken päivän tulevaa soittoa päiväkodista. Mitä näytelmä sitten tarjoaa vastaukseksi esittämiinsä kysymyksiin? Siihen en valitettavasti osaa vastata, sillä minun oli väliajalla lähdettävä kotiin laittamaan lasta nukkumaan.
mimesis&mumina-blogi 8.2.2017
Erityisesti konsultti Dora (Hanna Seppä) on virkistävän omituinen ja yllättävä ilmeitään ja eleitään myöten. Kikkaa (Kate Viljamaa) kohtaan on pakko tuntea sympatiaa. Nora Raikamo tekee myös hienon roolin uupuneena ja harmaana Niinana. Katsojalle tulee tosiaan olo kuin hän olisi tullut vähän oudoksi osoittautuvaan (tai no, aika sekopäiseen) seminaariin. – – Ensimmäinen näytös kului vauhdikkaasti ja jätti kutkuttavan halun saada tietää, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Ajoittain tuli aidosti sellaisia kohtauksia ja vuorosanoja, jotka nytkähdyttivät ajatuksia eteenpäin ainakin tämän katsojan päässä. Voiko kaiken saada vai pitäisikö jostakin tinkiä, jotta olisi onnellinen ja voisi hyvin? Näytelmä saa pohtimaan omaa elämää ja mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaista arki on. Pinnan alla poreilee vakavia kysymyksiä muun muassa työelämän vaativuudesta. Vaikka olisi koulutuksia kirjanpitäjästä hevoskuiskaajaan ja kattava cv, voivat duunit piilotella kiven alla.
Kulttuurikuuri-blogi 8.2.2017
