| ohjaus | Taru Mäkelä |
| rooleissa | Kari Hevossaari, Suvi Isotalo, Reetta Ristimäki, Sinikka Sokka |
| ensi-ilta | 10.2.2015 |
| esitykset ajalla | 9.2.–21.4.2015 |
Palava kaupunki – jatkosodan helsinkiläisiä
Palava kaupunki on kollaasi, alati tunnelmiaan ja näkökulmiaan vaihtava tarinoiden kaleidoskooppi. Se on intensiivistä draamaa ja musiikkia. Se vyöryttää katsojan eteen fragmentaarisia viipaleita todellisuudesta tilanteessa, jolloin Helsinki eli suuren valomerkin aikaa. Jokainen hetki saattoi olla viimeinen. Tarina lennättää eteen sarjan ihmisiä ja tilanteita, joita sota-aika heittelee sattumanvaraisesti. Sen rakenne on kuin kranaatin jälki: tarinat sinkoilevat ja ottavat toisistaan kimmokkeita. I.B. Singerin mukaan ”Ehkäpä maailmankaikkeus on vain tarinoiden vyyhti?” Palava kaupunki kerii omalta osaltaan tätä vyyhtiä: sen langanpätkät ovat lyhyitä ja toisiinsa nopeasti umpisolmulla sidottuja. Palava kaupunki on helppo katsoa ja vaikea unohtaa.
Palava kaupunki kertoo musiikin ja draaman keinoin sota-ajan tunteista. Menetys ja kaipaus, ikävä ja ilo – meidän yhteinen perintömme. Anna-Mari Kähärä on säveltänyt esitystä varten autenttisia sota-ajan tekstejä Suomen rakastetuimmilta runoilijoilta. Tämä musiikin ja draaman liitto vie yleisön keskelle vuoden 1944 Helsinkiä.
teksti Sirpa Kähkönen
ohjaus Taru Mäkelä
musiikki Anna-Mari Kähärä
äänisuunnittelu Pirkko Tiitinen
pukusuunnittelu Marja Uusitalo
valosuunnittelu Antti Kujala
taustaprojisoinnit Antti Tuomikoski
rooleissa Kari Hevossaari, Suvi Isotalo, Reetta Ristimäki, Sinikka Sokka
Esityksen kesto n. 2 h. Esityksessä on väliaika.
Näytelmä tutuksi – työryhmä esittelee teosta 21.2, 14.3. ja 28.3. tuntia ennen esitystä. Tekijät tutuiksi – yleisökeskustelua työryhmän johdolla 12.3, 26.3. ja 9.4. esityksen jälkeen. Näissä illoissa korotetut lipunhinnat, hintaan sisältyy myös käsiohjelma.
Kritiikit
Anna-Mari Kähärän säveltämä ja Taru Mäkelän ohjaama esitys lipuu aiheensa parissa hyvin ilmavana. – – Esityksen hienoihin hetkiin kuuluu isänsä menettäneen pikkutytön ja isäntänsä kadottaneen hevosen kohtaaminen, samoin karjalaisrouvan ja hänen rintamalle lähtevän poikansa keskustelu vintille pakattujen kirjojen kohtalosta. Sinikka Sokka ja Kari Hevossaari hoitavat molemmat kohtaukset varmalla otteellaan.
Lauri Meri, HS 12.2.2015
Med sin regi skapar Mäkelä fina stämningar och utvinner både humor och sorg ur scener och ur den samspelta ensemblen. En underbar Sinikka Sokka ses både som söt, gatusmart Helsingforsflicka som slänger käft på gården, och som mamman som med sitt dialektala, mustiga språk minns en helt annan stad, ett svunnet Viborg. – – Anna-Mari Kähäräs musikutgör föreställningens grund. Finska poeters krigstida iakttagelser (av bland andra Aaro Hellaakoski, Arvo Turtiainen och Yrjö Jylhä) kombineras med vackra harmonier, tango och politisk sångtradition. Karismatiskt framförs styckena av ensamblen, som leds av Suvi Isotalo vid pianot.
Isabella Rothberg, Hbl 12.2.2015
Sirpa Kähkösen teksti on episodimainen ihmiskohtaloiden kudelma, saapa suomenhevonenkin puheenvuoron. Tällä kertaa sivutaan kiinnostavasti myös jatkosodan vaietumpaa, likaista puolta lieveilmiöineen; on luvattomia suhteita, tuhmia namusetiä ja mielen järkkymistä. Tyylikkäästä ohjauksesta vastaa Taru Mäkelä, ja laulut on säveltänyt Anna-Mari Kähärä. – – Erityistä dramatiikkaa tuovat mukaan Antti Tuomikosken suunnittelemat taustaprojisoinnit. Arkistomateriaalissa on pysäyttäviä kuvia pommitetusta Helsingistä, väsyneistä siviileistä ja sotilaista.– – Kokonaisuuteen on sävelletty myös klassista runoutta, kuten Yrjö Jylhää, Arvo Turtiaista ja Aaro Hellaakoskea. Laulut soivat komeasti. Karismaattinen Sinikka Sokka hehkuu erityisesti. Hevossaari vakuuttaa pehmeällä ja kauniilla bassobaritonillaan. Kähärän musiikki svengaa hyvin aina haikeista tunnelmista reippaaseen kabareeseen. Etenkin vauhdikkaissa osuuksissa Isotalo eläytyy rempseästi pianonsa kanssa tunnelmaan.
Martti Mäkelä, Skenet 12.2.2015
Palava kaupunki on epätyypillinen ja rohkea, niin näytelmänä kuin laulunäytelmänä, ja saavuttaa tarkoituksena. Se keskittyy ihmisiin ja heidän tunnemaisemaansa, ja mistäpä muusta teatteritaidetta on tarkoitettukaan puhumaan. Teatteri Avoimet Ovet pitää hyvin yllä naisten panosta lähihistoriassamme. Niin myös uudessa ensi-illassaan. Mistä kiitos.
Veli-Pekka Leppänen, Kansan Uutiset 13.2.2015
Kähkösen mikrohistoriallisessa, empaattisessa kirjoitustavassa on vahvuutta, joka tekee paikallisesta yleistä, taiteesta kaikkialla ymmärrettävää. Sota ei ole määrännyt ihmisten elämästä vain tässä kaupungissa, silloin joskus. Anna-Mari Kähärän sävellystyössä on yllätyksellisiä ulottuvuuksia schlaagerista balladiin, moniäänisistä lauluista riipivään tangoon. Musiikissa on Kurt Weillista muistuttavaa, komeaa dramatiikkaa ja kiinnostavia melodioita. Suvi Isotalon taidokkaassa pianismissa ja kapellimestarin työssä on levollista karismaa. Ensemble laulaa treenatusti, hienosti ja sydämellä, vailla tunnelmointia ja sentimentaalisuutta.
Soila Lehtonen, Aamulehti 13.2.2015
Sirpa Kähkösen kirjoittaman ja Taru Mäkelän ohjaaman teoksen Palava kaupunki pinnan alla poreilee hillitty intohimo. Esityksen pohjavire ei ole yllätys. Kähkösen teksteistä huokuu aina kiihkeä paneutuminen aiheeseen. – – Kähkösen teksti ei paikannuksesta huolimatta kasva yhtenäiseksi draamaksi (ei liene tarkoituskaan), mutta Mäkelän ohjaus nivoo sen ja musiikin sujuvaksi kokonaisuudeksi. Anna-Mari Kähärän eri runoilijoiden teksteihin säveltämät jykevät laulut raikuvat Suvi Isotalon harjoittamina uljaasti salissa. Jos näistä lauluista ei kasva klassikoita, olen hämmästynyt!
Jaana Semeri, Teatteri & Tanssi + Sirkus 2/2015
Kari Hevossaari osoittaa suorastaan virtuoosimaista taituruutta sodan traumatisoimana hevosena, Sinikka Sokka on ketterä ja sanavalmis hesalainen pikkutyttö ja jo hetken päästä turkishattuinen Viipuria, rakasta kotikaupunkiaan kaipaava rouva. Reetta Ristimäen kolme vahvaa roolia ja Suvi Isotalo pianossa ja kahdessa roolissaan kantavat näytelmää omalta osaltaan upeasti eteenpäin. Ja koko porukkaa laulaa kuin olisi aina laulanut yhdessä!
Liisa Talvitie, Apu 11.2.2015
En pjäs om krigsåren. Igen … Jag antar att vi var rätt många som befarade att Palava kapunki skulle bli ytterligare en i raden av de där minnestripparna där bitterljuv nostalgi lägger sig som bomull över umbärandena. Men uppsättningen är de facto en av de nyktraste skildringar jag sett på en scen. Ett rikligt dokumentärmaterial förankrar uppsättningen i tiden och allra handgripligast sker det i uppsättningens bildmaterial. – – Viktiga är också uppsättningens musiknummer. I Anna-Mari Kähäräs tonsättningar varvas lågmält reflekterande texter av tidens författare med utdrag ur krigsårens lusbekämpnings- och bombröjningsguider. Det musikaliska idiomet är modernt men ur texterna framträder tiden tydligt i all sin absurditet.
Christel Pettersson, YLE 13.2.2015
Suru ja voima kumpuavat samasta paikasta. Vahvat naishahmot lavalla todella saavat katsojan uskomaan irti päästämisen vaikeuteen. Toiset vie sota, toiset kulkutaudit; jonkun on silti irti sahatut raajat kannettava kellariin, hoidettava täit pois ja tehtävä soppaa. – – Sirpa Kähkösen teksti on onnistunut avaamaan oven, jonka ei koskaan olisi pitänyt olla suljettu. Miksi en oppinut näistä asioista historian tunnilla? Miksi elokuvat kertovat vain ampumisesta, vallihaudoista, rintamalinjoista, Mannerheimista? Teos kertoo minulle niin paljon enemmän siitä, mitä ihminen sodassa on ja kuinka hän selviää. Palava kaupunki on episodinen, laulujen rikkoma teos, joka uskaltaa kertoa pienistä, arkisista asioista. Se koskettaa todella.
Essi Tammimaa, Aaltopahvia 14.2.2015
