Majakanvartija


ohjaus Sakari Kirjavainen
rooleissa Anu Koskinen, Eeva Putro, Ella Pyhältö
ensi-ilta 9.2.2016
esitykset ajalla 8.2.–28.4.2016

Majakanvartija – tuokioita Tove Janssonin jalkojen juuressa

Kolme Tovea. Kolme tämän päivän naista. Kolme teemaa: uskallus, rakkaus ja taide!

Majakanvartija-näytelmässä kolme erilaista naista, peilaa omaa elämäänsä – surun, ilon ja pelon kokemuksiaan – Tove Janssonin elämäntarinaan. Majakanvartija ei ole perinteinen elämäkertadraama Tove Janssonista, vaikka hänen elämän vaiheitaan seurataankin lapsuudesta aina viimeisiin hetkiin. 

Majakanvartijan naiset sukeltavat muistoihinsa, hyppäävät muumiriippuvaisten terapiaryhmään, osallistuvat Hemulin väitöstilaisuuteen Tove Janssonista, yrittävät levätä taiteilijaresidenssissä ja palaavat taas tapaamaan Tovea.

Tove Jansson on näytelmän naisille rohkeuden ja uskalluksen esikuva. Jokainen heistä toivoo, että oman epävarmuuden hetkellä Toven kaltainen ihminen tulisi ja sanoisi hymy huulillaan: ”Juuri näin. Näin saat tehdä. Näin saat elää.” Mutta tuleeko Tove?

Kolme naista pohtii yhdessä Toven kanssa ihmisyyden ikuista teemaa: miten kasvaa hyväksi silmukaksi elämän kudoksessa. Sellaiseksi, joka kestää ja rakastaa.

käsikirjoitus Anna Krogerus ja työryhmä
ohjaus Sakari Kirjavainen
valo- ja äänisuunnittelu Janne Auvinen
lavastus ja puvustu
työryhmä

rooleissa Anu Koskinen, Eeva Putro, Ella Pyhältö

Esityksen kesto n. 2  h 10 min. Esityksessä on väliaika.

Näytelmä tutuksi – työryhmä esittelee teosta 27.2, 12.3. ja 9.4. tuntia ennen esitystä. Tekijät tutuiksi – yleisökeskustelua työryhmän johdolla 5.3, 2.4. ja 16.4. esityksen jälkeen. Näissä illoissa korotetut lipunhinnat, hintaan sisältyy myös käsiohjelma.

Tove Jansson on Moomin Characters Oy:n rekisteröimä tavaramerkki. Tämä tuotanto on toteutettu Moomin Characters Oy:n luvalla. Esityksen sisältö on fiktiivinen.

Kritiikit

Ei näköispatsas, vaan käyttötaidetta. Sellainen on Teatteri Avoimien Ovien Majakanvartija, ei-perinteinen elämäkertanäytelmä taiteilija Tove Janssonista. Tässä elämäkerrassa ei oteta keskiöön Yhtä Suurta Taiteilijakohtaloa, vaan limitetään se näytelmän kolmen naisen elämiin. Esiin piirtyy, miten oman taiteilijuutensa, seksuaalisuutensa ja perheensä kanssa kipuilevat naiset käyttävät Janssonia. Peilinä, esikuvana, majakkana. ’Näin voi tehdä. Näin voi elää.’ Anna Krogeruksen ja ohjaajan sekä näyttelijöiden yhteistyönä syntynyt käsikirjoitus onnistuu yhdistämään hersyvän huumorin, absurdit tilanteet ja usein surulliset, syvät tunteet. – – Näytelmän kaikkein mieliinpainuvin tunnelma on sekoitus haikeutta ja hyväksyntää. Niin kuin vanhan ja nuoremman Toven sananvaihdossa: ’Jos saisin elää sen uudestaan, tekisin kaiken aivan toisin.’ ’En silti kadu mitään.’
Sanna Kangasniemi, HS 16.2.2016

 

När Avoimet ovets föreställning Majakanvartija (Fyrvaktaren) fungerar bäst, behandlar den sitt forskningsobjekt, Tove Jansson, med stor kärlek och respekt, samtidigt som den också vågar busa med henne. Det gäller i högsta grad i scenen med den ynkliga hemul-doktoranden som skådespelaren Anu Koskinen dessutom tolkar på ett mycket rörande sätt, med djup förståelse för den pedantiska varelsens starka känslovärld. – – Roligast är föreställningen när fantasin får flöda fritt som på mötet för “Muminmissbrukare”, där Knyttet, Filifjonkan och Snorkfröken försöker sätta ord på olika ångestkänslor. Snorkfröken vill helst köra ut Snusmumriken ur Mumindalen, men uppmanas av gruppens övriga medlemmar att i stället bejaka sin egen, inre mumrik. – – Då det klaffar på scenen är det ofta tack vare skådespeleriet – särskilt Anu Koskinens hantering av texten imponerar. Rörande är hennes och Ella Pyhältös mor–dotter-scen, där ett vuxet barn står handfallet inför sin åldrande förälders sakta framskridande språklöshet.
Isabella Rothberg, Hbl 16.2.2016

 

Teatteri Avoimien Ovien herkullinen uutuusnäytelmä, Sakari Kirjavaisen ohjaama Majakanvartija. Tuokioita Tove Janssonin jalkojen juuressa tarkastelee ihmisyyttä näkökulmista, jotka yksilökeskeisessä kulttuurissamme ovat korostuneet. – – Kukin naisista näyttelee vuorollaan Tovea. Jokainen ravistelee kasvuvuosiensa muistopankkeja. Esiin tuodaan nimenomaan identiteetin varjoaines, eli taitoja ja ominaisuuksia, jotka eivät ole niitä sovinnaisimpia tai hyväksyttyjä lainkaan. Ilahduttavaa on raikkaus, jolla esimerkiksi naistaiteilijan homoseksuaalisuus käsitellään. Anna Krogeruksen ja työryhmän yhdessä tuottama käsikirjoitus on todella ja illuusiolla raikkaasti ilkamoiva fuusio. Yleisöä puhutellaan aluksi suoraan, mutta tarinan edetessä hienovaraisesti, pienin elein. – – Loistokas näyttelijäntyö sekä hilpeä ja sävykäs teksti kantavat jäntevää esitystä.
Maija Jelkänen, Teatteri&Tanssi+Sirkus 2/2016

 

Tove Jansson är navet i Avoimet Ovets nya produktion Fyrvaktaren. Men hon är också en spegel för skådespelarna att spegla andra berättelser i. På så sätt rullar en berättelse som ständigt växlar perspektiv fram på scenen vid Skillnadsgatan i Helsingfors. Fyrvaktaren slingar sig med kontinuerligt skiftande stämmor kring tre huvudteman som utkristalliserar sig under kvällen: Konst, familj och Tove Jansson. Fast i omvänd ordning. – – Framför allt sitter hon [Tove] i fåtöljen när en hypernervös hemul försöker doktorera på Tove Jansson. Men hur ska Hemulen hitta Tove Janssons essens? – – Scenen med Hemulen hör till kvällens bästa och den innefattar både allvar och lek. Mer lek blir det när en grupp muminberoende möts för att lufta sina inre känslor speglade i muminkaraktärer. Men allvar däremellan. – – Sakari Kirjavainen har regisserat uppsättningen och han får övergångarna mellan de olika rollerna att växla smidigt. Det sker genom små rekvisitaändringar. Ett förkläde kläs på och vips är skådespelaren en mor. En grå ytterrock och skådespelaren blir Tove Janssons far, Viktor Jansson. En käpphäst kommer fram och Anu Koskinen är Tove Jansson som ett troskyldigt barn. En sjal över Ella Pyhältös axlar och vi har Tove Jansson som gammal.
Maria Lindh-Garreau, Svensk YLE 11.2.2016

 

Muumiriippuvaisia – Tartu ovesta kiinni ja päästä irti. Joka nainen/ihminen on napanuoralla kiinni Tove Janssonissa ja muumeissa! Idolista tulee pallotteluseinä oman elämän prosesseille, sukupolvien ketjun, äiti- ja isäsuhteiden, seksuaalisen identiteetin, riippuvuuksien ja taiteilijaksi tulon pohdinnalle. Toimii! Avoimien ovien Majakanvartijan (Anna Krogerus ja työryhmä, ohjaus Sakari Kirjavainen, valo- ja äänisuunnittelu Janne Auvinen) Anu Koskinen, Eeva Putro ja Eila Pyhältö ovat kertakaikkisen hulvattomia, itseironisia, älykkäitä kepeyden ja kipeyden välittäviä näyttämöhahmoja. Muumiriippuvaisten terapeuttisen vertaistukiryhmän kokoukset (AA) ovat huippu, Anu Koskisen Hemulin Muumi-väitös jää historiaan! Ja ah, valo ja ääni intensifioivat, ovat materiaa, miltei voisi koskettaa.
Hanna Helavuori, TINFO-tiedote 11.2.2016

 

Tässäpä näytelmä meille kaikille Tove Jansson-faneille! Teatteri Avoimien ovien Majakanvartija kiinnostaa varmasti myös queer-naisia. – – Majakanvartija tuntuu olevan muodissa olevaa totuusteatteria, jossa käsikirjoittaja ja näyttelijät ovat ammentaneet paljon materiaalia omasta elämästään ja sitten muokanneet tätä materiaalia tarinaksi. Tästä syntyy rehellisiä ja koskettavia puheenvuoroja. Yleisössäkin kuului moneen otteeseen niiskauksia – – Näytelmässä on myös fantasiakohtauksia, jotka saavat yleisön ulvomaan naurusta. Erityisen hauskoja ja kekseliäitä kohtauksia ovat Hemulin väitöskirjatilaisuus Tove Janssonista ja muumiriippuvaisten terapiaryhmä. Tragikoominen on kohtaus treffeistä, joiden aikana toinen naisista pelkää kuollakseen, että naapurit saisivat tietää hänen olevan lesbo, vaikkei naapureita voisi todennäköisesti vähempää kiinnostaa.
Sateenkaarenmaalari-blogi 12.2.2016