Open Road Show on vapaa sielu!


Kuvassa Tiina Weckström ja Minna Kivelä rooleissaan showpainikehässä. Taustalla showpainijoita.

Teatterinjohtaja Hanna Kirjavainen avaa kevään tulevan teatteriesityksen Open Road Shown vapauden teemaa.

Oletteko kuulleet vertauskuvallista tarinaa paholaisesta, joka kulki muutama askel ihmisen takana tämän elämänpolkua tarkkaillen? Äkkiä ihminen näytti löytävän maasta jotain. Hän poimi sen kuin aarteen, pisti poveensa ja kiirehti valaistuneena eteenpäin. Paholaisen ystävä kysyi silloin, näitkö mitä tuo ihminen poimi maasta? Näin kyllä, vastasi paholainen, siinä ihmislapsi löysi hitusen totuutta. Hitusen totuutta! Mutta sehän on vaarallista! Etkö aio estää sitä, kysyi ystävä? Voi en ollenkaan, sanoi paholainen, sillä kun hän valjastaa siitä opin ja määrittelee sille metodin, ei se enää ole vaarallinen. Se on jo kuollut.

TAOn kevään ensi-illassa, Steve Tesichin Open Road Show, näyttämöllämme kaikki on vertauskuvallista. Tässä apokalyptiseen lähitulevaisuuteen sijoittuvassa maailmassa tehdään moraalinen ihmiskoe vapauden käsitteen ympärillä. Liberaalin vapauden toteutumisen kirkkaimpana johtotähtenä olemme tottuneet pitämään amerikkalaista yhteiskuntaa. Eteeni ei ehkä voisi tulla ajankohtaisempaa nykydraamaa nyt, kun elämme ”amerikkalaisen unelman” irvikuvakseen muuttumisen aikoja. Sen lisäksi, että siinä tehdään matkaa kuvitteelliseen Vapaiden Valtioon, siinä tehdään ehdan road movie -elokuvagenren tapaan päähenkilöiden sisäisen kasvun matkaa kohti henkilökohtaista vapautta.

Liberaali demokratia lepää siinä perusarvossa, että yhteiskunnan tehtävä on luoda puitteet, jossa kansalainen saa toteuttaa vapauttaan ja saa koko yksilöllisen potentiaalinsa käyttöön. Vapaus sisältää kuitenkin tunnetusti monia paradokseja. Turvatakseen vapauden ideaaleja kuten sanan- kokoontumis-, mielipiteen-, uskonnon-, yhdistymis-, sopimus-, elinkeino- tai lehdistönvapauksia vallanpitäjät joutuvat asettamaan niille usein joitain toisia intressiryhmiä riistäviä reunaehtoja. Toisaalta myös erilaisiin identiteettikupliin polarisoituneet ihmisryhmät ajavat kiihkeästi vapauttaan toteutua tasa-arvoisesti. Ylevä tavoite sisältää vaaran, että nämä toiseutetut vähemmistöt itse tiukalla identiteettinsä rajaamisella ylläpitävät toiseutta ja omaa orjuuttaan. Tekeekö identiteettien kuten uskonnon, ihon värin, etnisyyden, sukupuolen tms. tiukka määrittely ihmisenä olemisen yhteisten nimittäjien, inhimillisyyksien, unien, unelmien, pelkojen ja haaveiden jakamisen mahdottomaksi?

Kun Open Roadin Vapaiden ideaalivaltioon matkaaville päähenkilöille alkaa käydä selväksi, että tie määränpäähän johtaa korkeintaan huulille, marssittaa näytelmäkirjailija yllättäen matkaajien esteeksi toisen tulemisensa lunastaneen Jeesus Kristuksen. Tässä kohtaa vapauden teema tekstin metaforisessa maailmassa tekee siirtymän ulkoisten vapauden puitteiden tarkastelusta sisäiseen. Mistä kaikesta orjuudesta nykyihmisen pitäisi vapautua, näytelmä tuntuu kysyvän?

Ulkoiset rajat menettävät merkityksensä, kun ihminen pakotetaan tuijottamaan omaan sisäiseen vankilaansa. Ihmisen tyydyttämättömät tarpeet, addiktiot, mielihyväkulttuuri, kapitalistinen manipulaatiokoneisto, ihmisten traumamenneisyys, mielen suojautumiskeinot, kompleksit, neuroosit, väkivaltaisuudet, erilaiset aatekonstruktiot ja idealismit, kuten uskonnot, sanelevat valintojamme ja automaattiohjaavat käyttäytymistämme.

Ymmyrkäisenä juutalaiskirjailijan ratkaisusta hätäpäissäni googlasin hakusanoilla ”Jeesus Kristus, vapaus”.  Koska olen ymmärtänyt, että Jeesusta kutsutaan yleisesti myös ”vapahtajaksi”, tuntui merkitykselliseltä käsittää, mitä kirjailija on tarkoittanut marssittaessaan puhumattoman ja ainoastaan Bachia sellolla soittavan Jeesuksen päähenkilöiden Vapaiden Valtioon sisäänpääsyn esteeksi. Google tarjoili eteeni lukuisia uskonoppineiden artikkeleita, joissa kerrotaan mitä Jeesus on puhunut vapaudesta ja miten näitä metaforisia puheita pitäisi tulkita. Mutta mitä vapautta se on, että teorioilla joku määrittelee minulle sen mitä Jeesus tarkoitti vapaudella?

”Mitä vapautta se olisi, jos ihmisten kuuliaisuus olisi ostettu leivällä”, vastaa Jeesus saatanalle, joka ehdottaa Jeesukselle kivien muuttamista leiviksi seuraajien koukuttamiseksi? Steve Tesich tuntuu ehdottavan, että aina silloin tällöin ihmiskuntaan ilmestyy valaistuneita, jotka löytävät hitusen totuutta. He yrittävät saada meidät näkemään omat sisäiset kahleemme ja kertovat meille vapauden mahdollisuudesta ilman ulkoista sijaisvapahtajaa, pelastusta, jossa kukin on (valinnoillaan) oma pelastajansa. Tesichin mykkä Jeesus ehdottaa, että sisäinen vapaus voidaan saavuttaa tässä elämässä, tämän maan päällä ilman teorioita, seremonioita, katumusharjoituksia, ilman uhraamista, ilman pappeja ja uskontokuntia tai suuntauksia, ilman pyhimysten välitystä, ilman ihmisen määrittämien jumalien armoa. Ja mieluummin ennen, ennen kuin Hän taas saa  seuraajia ja opetuslapsia, jotka riitelevät sanoman nyansseista, tappelevat merkityksistä, kenties sotivat ja muokkaavat sitä uudelleen aina ”ajan hermoon” sopivaksi. Se jäsennellään helposti pureksittavaksi, organisoidaan ja teoretisoidaan massoille mukavaksi. Ehkä sen ympärille syntyy kirkkoja ja lahkoja ja sen teoriaa opiskellaan kouluissa ulkolukuna. Valaistuneen alkuperäisestä sanomasta,siitä totuuden hitusesta tulee pelkkä umpiopakattu fossiilinen ajatus ja vapautuksen oppi itsessään muodostuu ihmiselle vankilaksi.

Open Road Show väittää että todellinen sielun vapaus alkaa pysähtymisestä, hitaasta kääntymisestä ja omien vaarallisten sisäisten ajatusrakennelmien näkemisestä.  Vapaus on siis mahdollista. Ja vapaana voi myös löytää hitusen totuutta. Jopa itsekin valaistua.