Niityltä tuulee

Niityltä tuulee on kamarinäytelmä, monologi, johon on liitetty vanhoja suomalaisia virsiä, jotka veisaajat esittävät. Virret ovat vuoden 1701 Vanhasta virsikirjasta. Esitys kuvaa Walpuri-nimisen naisen elämää, hän toimii yhteisössään lapsenpäästäjänä, siis kätilönä, ja ruumiinpesijänä. Poeettinen, runoelman muotoon kirjoitettu teksti rakentuu näiden kahden elämän ääripään välille. Walpuri nähdään sekä synnyttävän että kuolevan naisen luona, hän jakaa nämä ainutkertaiset hetket. Kokemukset saavat hänet palaamaan myös muistoihin omasta äidistään samassa elämäntehtävässä. Walpurin oma elämä peilautuu luonnon kiertokulkuun ja tapahtumiin. Jaettujen intiimien hetkien kautta teos kuvaa arkaaista pohjalaista yhteisöä ja samalla jotakin inhimillisesti pysyvää ja jaettua, hengellisesti juurevaa. Walpurin viisaus nousee palvelemisesta ja lähimmäisenrakkaudesta.